Muisteluita ja tulevaisuuden haaveilua

Ciao ragazzi!

Siitä onkin jo jokunen aika vierähtänyt, kun olen kirjoitellut blogiini. Bloginhan tarkoituksena oli vähän aukaista kuulumisia Italian maalta, mutta nyt olen päättänyt kirjoittaa kuulumisiani ihan näin Suomen maalta, tietenkin puhuen kaipuustani Italiaan. Aion muutenkin päivittää blogiani, mutta katsotaan, miten kauan innostus riittää..

Kun tein lähtöä Padovasta heinäkuun loppupuolella, minulla oli tarkoitus tehdä eräänlainen kooste ajastani Padovassa ja Italiassa, mutta en oikein siihen tuolloin kyennyt. Minulla oli liian suru puserossa ja tuntui siltä, että nyt jätän jotakin sellaista taakseni, jonne kuulun. Ajattelin että ajan kuluessa, se tunne menee pois, mutta kun palasin joulukuussa käymään Padovassa muutamaksi päiväksi, ilon kyyneleet pyrkivät silmiini, kun saavuin Padovan juna-asemalle ja vastaavasti surun kyyneleet valuivat kasvoillani ja olo oli hyvinkin epätodellinen, kun jouduin jättämään taas kaiken sen.

Moni, joka on ollut vaihdossa, voi ehkä samaistua tähän tunteeseen. Sinulla on sydämessäsi kaksi kotia, mutta jostain syystä Italia on tällä hetkellä voitolla omassa sydämessäni. Tästä syystä, haaveilen muutosta Italiaan.. ja pyrinkin tekemään asioita sen eteen, että tämä, ehkä tulevaisuudessa olisikin mahdollista. Sitä ennen, minun täytyy tyytyä vain matkoihin.

Seuraavan reissun oon suunnitellut seuraavalle lomalle, jolloin matkustan taas, tietenkin Padovaan sekä käyn Veneton alueella muissakin lähikaupungeissa, kuten  esimerkiksi Triestessä, Trevisossa ja Castelfrancossa. Reissun ajankohta sattuu sopivasti samalle viikolle kun Venetsian kuuluisat naamiaiset, joten jospa sielläkin tulisi käytyä katsomassa Carnevaali hurvitteluja! Suunnittelen muuten tekeväni siis vaihdostani koosteen sekä tästä tulevasta reissusta tekstin myöhemmin..  :)

Oli muuten hauska lueskella vanhoja tekstejä, erityisesti sitä ensimmäistä tekstiäni, jossa kerroin tavoitteitani reissulle.. ja kaikkihan niistä toteutu! Toki vielä olisi löydettävä se viinitilallinen mies, kuten eräs parhaista ystävistäni totesi, mutta jätetään se ehkä tulevaisuuden tavoitteeksi..tai ehkä yhdeksi unelmaksi.

Kun noin vuosi sitten, perustin tämän blogin ja mietein hyvää nimeä blogille, mielessäni oli Chisun biisi Sama nainen, että miten olisin kuitenkin sama nainen, vaikka asuisinkin eri maassa. Voin kuitenkin todeta, että en ole enään sama nainen, kuin vuosi sitten. Jokainen meistä kehittyy ja muuttuu oman elämänsä kokemuksien myötä ja niin myös minä.

Katsotaan miten blogin herättäminen onnistuu minulta.. Kuulumisiin siis!