Sama nainen, eri maa

Ajattelin, että voisin jakaa teille vinkkejä siitä, miten minä opiskelen itse italiaa ja nämä vinkit käyvät kaikkien kielten oppimiseen.  Ensinnäkin, tärkeintä on ehkä se, että kielen oppimisen ei pidä olla sidottua tiettyyn aikaan tai tiettyyn hetkeen, vaan se tulisi olla osana omaa arkielämää. Itse käytän italiaa päivittäin jollain asteella, esimerkiksi kuuntelemalla italialaista musiikkia, italialaisten radiojen välityksellä tai spotifyn kautta.  Katson italiaksi uutisia RAI:n sivulta.  Seuraan Youtubessa ja instagrammissa erilaisia vlogeja italiaksi. Teknologia on tehnyt kielen oppimisen helpommaksi.  Hyödynnän siis myös sosiaalista mediaa kielen opiskelussa. Seuraan erilaisia italian kielen-fanisivuja tms. , joissa jokapäivä julkaistaan erilaisia sanontoja tai sanastoja. Samalla, kun siis selaan Facebookkia, opin aina jotain italiaksi. Tänään opin esimerkiksi uuden version kutsua jotakuta huoraksi ( mignotte ).  Vaikka itse kyllä aluksi päättelin, että se voisi tarkoittaa

Tummennetut kohdat ovat omia suomennoksia lyrikoista. :) Sei la mia città - Cosmo Ti ricordi che nebbia                                                                           Ci ha seppelliti una settimana                                              Ricordi che abbiamo sbagliato strada                                 E risalendo la valle                                                             Abbiamo scoperto che il cielo era sgombro                         Eppure nemmeno lì sotto                                          Neppure lo schifo d’inverno                                         Nemmeno l’inferno                                                          Vorrei starti lontano                                                           Te lo dico più piano                                                   Muistat mikä sumu mikä hautasi meidät viikoksi Muistat, että valitsimme väärin ja päädyimme kiipeämään laak

Tässä näin leppoisan sunnuntaipäivän kunniaksi, ajattelin päivitellä teille väliaikatietoja prosessistani muuttaa Italiaan. En ole ottanut hirveitä paineita työnhausta, vaan päiväkerrallaan hakemuksia tehnyt ja ehkä myös vähän aina inspiraation iskiessä. Kuten moni teistä tietääkin, haaveenani oli muuttaa Veneton alueelle, mielellään Padovaan, sillä siellä on paljon tuttuja ja ystäviä. Paikka on myös tuttu, mutta myös ennenkaikkea siksi, koska yksi parhaimmistani ystävistäni (ja samanlainen Italia-hullu, kuin minä), on muuttamassa sinne myös ensi syksyksi. <3 Noh kuitenkin, töitä on tullut kateltua, mutta ehkä suurin prosessi, miksi haku on junnannut on se, että moniin paikkoihin, vaikkakin toimisikin englannin kielellä (halutaan toimivan englannin kielellä, sillä taitoa ei ole muilla), vaaditaan italiaksi CV. Helpompi sanottu, kuin tehty. Laitoin tällä viikolla CV:n ja Cover Letterin, Venetsian, Padovan ja Rooman kansainväliseen kouluun. Kuinka ollakaan Roomasta,

Ciao a tutti! Näin kesälomalla kerkeää kirjoitella blogiakin, joten tuumasta toimeen. Tässä blogitekstissä kerron vähän viime reissustani sekä minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia se minussa herätti. Tosiaan, päätin lähteä pienelle reissulle, Padovaan (jälleen kerran), kun kesäloma alkoi. Päätös lähteä reissuun oli varsin extempore, sillä varasin liput samalla viikolla kun työt päättyivät ja kesäloma alkoi. Olin aiemmin jo kuopannut ajatuksen siitä, että minulla olisi varaa lähteä käymään siellä kesälomalla, mutta löytyi sen verran hyvällä hinnalla liput ja majoituksestakaan ei tarvinnut maksaa. On se hyvä, että on ystäviä ;)  Lauantaina 3.6, sanoin työkavereille ja oppilaille hyvästit ja lähdin kodinkautta lentokentälle. Matka ei alkanut ongelmitta, sillä meinasin myöhästyä täysin lennoltani, vaikka olinkin hyvissä ajoin lentokentällä. Katsoin nimittäin vahingossa info-taulusta Malagaan lähtevän lennon porttia omakseni.. ja kuinka ollakkaan, olin toisella puolella kentt

Ciao ragazzi! Siitä onkin jo jokunen aika vierähtänyt, kun olen kirjoitellut blogiini. Bloginhan tarkoituksena oli vähän aukaista kuulumisia Italian maalta, mutta nyt olen päättänyt kirjoittaa kuulumisiani ihan näin Suomen maalta, tietenkin puhuen kaipuustani Italiaan. Aion muutenkin päivittää blogiani, mutta katsotaan, miten kauan innostus riittää.. Kun tein lähtöä Padovasta heinäkuun loppupuolella, minulla oli tarkoitus tehdä eräänlainen kooste ajastani Padovassa ja Italiassa, mutta en oikein siihen tuolloin kyennyt. Minulla oli liian suru puserossa ja tuntui siltä, että nyt jätän jotakin sellaista taakseni, jonne kuulun. Ajattelin että ajan kuluessa, se tunne menee pois, mutta kun palasin joulukuussa käymään Padovassa muutamaksi päiväksi, ilon kyyneleet pyrkivät silmiini, kun saavuin Padovan juna-asemalle ja vastaavasti surun kyyneleet valuivat kasvoillani ja olo oli hyvinkin epätodellinen, kun jouduin jättämään taas kaiken sen. Moni, joka on ollut vaihdossa, voi e