Kaikki tiet vievät Roomaan?

Tässä näin leppoisan sunnuntaipäivän kunniaksi, ajattelin päivitellä teille väliaikatietoja prosessistani muuttaa Italiaan. En ole ottanut hirveitä paineita työnhausta, vaan päiväkerrallaan hakemuksia tehnyt ja ehkä myös vähän aina inspiraation iskiessä.

Kuten moni teistä tietääkin, haaveenani oli muuttaa Veneton alueelle, mielellään Padovaan, sillä siellä on paljon tuttuja ja ystäviä. Paikka on myös tuttu, mutta myös ennenkaikkea siksi, koska yksi parhaimmistani ystävistäni (ja samanlainen Italia-hullu, kuin minä), on muuttamassa sinne myös ensi syksyksi. <3

Noh kuitenkin, töitä on tullut kateltua, mutta ehkä suurin prosessi, miksi haku on junnannut on se, että moniin paikkoihin, vaikkakin toimisikin englannin kielellä (halutaan toimivan englannin kielellä, sillä taitoa ei ole muilla), vaaditaan italiaksi CV. Helpompi sanottu, kuin tehty.

Laitoin tällä viikolla CV:n ja Cover Letterin, Venetsian, Padovan ja Rooman kansainväliseen kouluun. Kuinka ollakaan Roomasta, heti samana päivänä, kun olin hakemuksen laittanut, tuli yhteydenotto, että haluavat haastatella minua. Sanotaanko näin, että kaksi haastattelua on nyt takana Skypen välityksellä (vararehtorin ja sen jälkeen päärehtorin kanssa) ja perjantaina tuli ilmoitus, että olen päässyt viimeiselle valintakierrokselle, ilmeisesti maanantaina/alkuviikosta päätös uudesta opettajasta tehdään.

Olen todella ylpeä itsestäni siitä, miten rohkeasti olen asioita tehnyt ja myös siitä, että olen vielä viimeisellä kierroksella, vaikkakin minulla ei ole kuin vuoden opettajan työkokemusta. Jos minut valitaan, niin ensi vuonna, tulen opettamaan Roomassa 1.luokkaa (5.-6.vuotiaat) ja haasteena olisi opettaa heidät lukemaan. Noh, ketkä on nähnyt minut entisessä töissänikin, niin tietävät että haasteita en pelkää.

Jos tieni vie Roomaan, tiedän että haasteita tulee olemaan. Opettaminen ei ole nykypäivänä helppoa omalla äidinkielelläkään ja moni asia tulee olemaan minulle uutta. Lisäksi koulu on varsinainen eliittikoulu, joka tietyssä mielessä asettaa aikamoisia haasteita opettajalle. Kuitenkin urankin kannalta tämä mahdollisuus on ällistyttävä. Sopimukseen kuuluu, että he kouluttavat minut IB-päteväksi (International Baccalaurate), eli tarkoittaa sitä, että Suomessakin voisin mennä opettamaan kansainväliseen kouluun tulevaisuudessa. Lisäksi mahdollisesti tarjoavat opintoja Cambridgen yliopistoon, sillä koulu on kyseisen yliopiston yhteistyökoulu. Kävi miten kävi, niin olen niin onnellinen ja ylpeä siitä, että olen päässyt jo näinkin pitkälle!

Ps. Varavaihtoehtojakin on mietittynä. Jos en töitä löydä Italiasta, lähden Au pairiksi, sillä silloin minulla on katto päänpäällä, ruoka kuuluu hintaan ja viikoittain saan kuitenkin pientä viikkorahaa, joten se on varsin passelivaihtoehto.