Matkasuunnitteluja ja muita ajatuksia

Tässä näin italialaista aamukahvia nautiskellessa on hyvä ohjata ajatukset tulevaan.. Nimittäin pian lähestyvään reissuun! Viikon päästä lähden nauttimaan ansaittua lomaa jälleen kerran Italiaan. :)
Tänään tässä aamulla oon jo miettinyt, että mitä sitä voisi tehdä reissullansa. Padovasta toki haluan nauttia myös, mutta luulen että Padovan fiilistely voisi jäädä iltaan, kun aperitivo -aika alkaa. Päivät voisi kulua pienillä retkillä ja Sannan kanssa "arkea" viettäen.

Sovittiin jo Sannan kanssa, että voitaisiin vierailla Abano Termessä, joka on kuuluisa kylpyläkaupunki Pohjois-Italiassa. Lisäksi minulla on tarkoitus vierailla taas Venetsiassa, sillä siitä kaupungista ja sen kauneudesta en voi saada tarpeekseni! On niin ihana vaan kuljeskella ja "eksyä" siellä ja jokakerta huomaan löytäväni aivan ihania paikkoja, ilman muita turisteja. Tällä kertaa voisi olla mukavaa myös olla Venetsiassa aperitivo -aikaan. ;)

Viime kerralla löysin tälläisen rauhallisen naapuruston Venetsian ekskursiollani. 

Suunnitelmissa on tavata myös vanhoja tuttuja edellisiltä reissuiltani ja vierailla myös ehkä jossain seuraavista kaupungeista: Ferrara, Trieste tai Treviso. Haaveissani olisi ehkä tehdä myös lyhyt päivän reissu Toscanaan, mutta katsotaan. Viikko on kuitenkin aikaa vielä suunnitella. Viime kerrasta oppineenani, olen kuitenkin päättänyt, että koska Padovassa turtuu helposti takaisin "arkimoodiin", kun se on sen verran kuitenkin toinen koti, niin nyt pitää tehdä valmiiksi suunnitelmia, koska pian käy taas niin, että lähes viikon olen vain nauttinut  Padovasta ja  muiden kaupunkien ihastelu jää vähemmälle.

Tulevasta vielä.. Täytyy sanoa, että en vielä tiedä vietänkö tämän 2018 vuoden loppupuolen Suomessa vai maailmalla. Edelleen haaveet muuttaa Italiaan on hengissä, mutta työnhaku Italiasta oman työn oheella on hyvin haastavaa, joten en ole (vielä) hirveesti effortia siihen laittanut. Lisäksi haastetta myös luo se, että tällä hetkellä, lähes tulkoon kaikki ilmoitukset ovat sellaisia, että työt alkaisi jo lähiaikoina.. Itse olen kuitenkin sidottuna omaan nykyiseen työhöni kesäkuun alkuun.

Olen kuitenkin tottunut olemaan jo hieman Suomessa, joten Suomessa töissä oleminen ja lomat Italiassa, ei ole ihan mahdoton ajatus enään. Kuitenkin siihen olen päätynyt, että opettajan virkaa en halua edelleen hakea, sillä se sitoo ihan liikaa, joten jos Suomeen jään, haen vaan määräaikaisia virkoja. Monet pitävät minua varmasti järkeni menettäneenä ihmisenä, se heille suokoon. Valitettavasti en voi elää omaa elämääni sillälailla, kuten muut haluaisivat.

Eräässä työhakemuksessa, jonka tämän vuoden puolella tein, kysyttiin: "Mikä kappale kuvaa sinua ihmisenä?". Hetken pohdittuani päädyin Irene Caran What a feeling - kappaleeseen (tekstin alla on ne kohdat, joihin erityisesti samastuin lyriikoissa). Samastun niin kappaleeseen, sillä ehkä teillekkin on käynyt näin, jonkin asian kohdalla. Aluksi sinulla on joku unelma, josta ei meinaa tulla mitään. Omat pelkosi ja lähipiirin kommentit luo epävarmuutta, kannattaako tavoitella omia unelmiaan. Osa lähipiiristäsi kannustaa, toiset kohtelee kuin hullua,  mutta kun uskot unelmiisi ja siihen intohimoon (passione), jota sinulla on, kyseistä asiaa kohtaan, mikä tahansa on mahdollista.

Asuminen Italiassa on se mun unelma ja kuten oon sanonut monelle, en tiedä tuleeko se tapahtumaan vuoden sisällä, viiden vuoden sisällä vai silloin kun olen eläkkeellä, mutta joskus se tulee tapahtumaan. :)

What a feeling, lyrics: 

First when there's nothing
But a slow glowing dream
That your fear seems to hide
Deep inside your mind

All alone I have cried
Silent tears full of pride
In a world made of steel
Made of stone

Well, I hear the music
Close my eyes, feel the rhythm
Wrap around
Take a hold of my heart

What a feeling
Bein's believin'
I can have it all
Now I'm dancing for my life

Take your passion
And make it happen
Pictures come alive
You can dance right through your life

Ps. Ehkä huomasittekin, mutta olen päivittänyt blogin ulkoasun.