Pienimuotoinen Eat Pray Love

Hei!

Ei olekkaan ollut juurikaan aikaa kirjoitella blogitekstiä viime reissustani ja kauhukseni voin todeta että melkein 6 viikkoa siitä on jo, kun olen tullut reissusta! Kuitenkin näin sairasvuoteelta on aikaa kirjoitella ajatuksia viime reissulta.. 

Tosiaan lähdin viettämään talvilomaa Italiaan. Lensin Milanoon ja sieltä otin junan Vicenzaan, jossa olin ensimmäisen yön. Oli mahtavaa huomata, että italian kielen tasoni jo vastaa sitä, että puhun "vanhaa mummoa". Eli ymmärrän ja pystyn keskustelemaan kohteliaasti teititellen vanhankin ihmisen kanssa.  Tuli kyllä niin voittajafiilis, kun ekan päivän aikana puhuin kolmen italialaisen mummon kanssa.  Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui junassa, toinen tapahtui kun menin Air Bnb:seen ja Paolo (asunnon vuokraaja) ei päässytkään paikalle, joten hän lähetti äitinsä avaamaan oven ja antamaan ohjeet, koska tiesi että olen italiankielen taitoinen. Kun saavuin Vicenzaan ja erityisesti asunnon luo, puhkuin hikeä, sillä oli ihana aurinkoinen sää, + 7 astetta ja minulla oli päällä paksuin talvitakkini. Siitä puhuinkin tälle vanhalle rouvalle että ihana ilma ja onpas kuuma, kun näin Suomesta suoraan tulee, ei ole vähään aikaan tälläistä lämpöä tuntenut, niin tämähän vanha rouva kertoi, miten nuorena hänellä oli ollut suomalainen kirjeenvaihtokaveri, joka olikin sitten käynyt vuonna 1960 hänen luonaan Italiassa. Vanhalla rouvalla oli myös koira mukana, joka oli niin hellyyttävä!

No seuraava "mummo- kohtaaminen" tapahtui kun olin lähdössä ruokakauppaan asunnolta ja laitoin oven kiinni, niin siinä silmänräpäyksessä yläkerran mummo aukaisee oven ja huutaa: - C'è Paolo? Ja minä vastaan: Non, c'è Paolo, c'è Karoliina. Mummo tuleekin pitkissä alusvaatteissaan minua tervehtimiään ja höpöttelemään niitä näitä sekä muistuttamaan että katsohan että alaovi menee varmasti hyvin kiinni kun ollaan niin keskustassa. Mummolla olisi riittänyt niin paljon juttua, että piti keksiä pieni valkoinen valhe, jotta pääsi vihdoin ja viimein pois. Mutta oli kyllä mukava tapaus kuitenkin :) 

Vicenzan asunto oli viihtyisä ja voisin asua siellä pysyvästi. Vicenza on kaunis mukava pieni kaupunki, joka muistuttaa kovasti Padovaa. Viimeksi olin ollut siellä kaksi vuotta sitten pääsiäisenä, joten oli ihan mukavaa uudestaan käydä. Kuitenkin yhden yön jälkeen matkani jatkui taas Padovaan ja Sannan tykö. 

Parasta varmaan Padovassa oli kun juoksin vanhan tutun juoksulenkin uudelleen tai kun vietimme illan Sannan kavereiden kanssa muutamien viinilasien äärellä. Padova on toinen koti, johon ajatukset palaa uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin viime reissulla päätin, että Padova saa jäädä nyt hetkeksi, sillä sieltä lähteminen on aina yhtä kauhteeta ja Italiassa on paljon muitakin ihania paikkoja joita haluan päästä näkemään. Padovaan kun menen, niin helposti "jumuidun" sellaiseen arkimoodiin, ettei aina oikein muista, että siellä ei enää asukkaan, vaan on vaan käymässä. 

Talvilomalla tein pienen retken Padovasta käsin myös Veronaan ja Venetsiaan. Veronaan en ole ikinä oikein ihastunut, mutta Venetsia! Se on niin maaginen ja ei voi mikään olla ihanempaa kuin kuljeskella itsekseen pienillä kujilla ja kanaalejen läheisyydessä ja vain ihmetellä! Jokakerta löydän jotai näkemisen arvoista ja aina kaipaan sinne uudestaan. 

 Moni teistä tietää, että olen viihtynyt sinkkuna siitä, kun italiaanoni kanssa meni sukset ristiin.  Sannalle vitsailin paikan päällä, että nyt otetaan kaikki keinot käyttöön, jotta vastaava kipinä taas jostain löytyisi vuonna 2018. No mitä nämä keinot olivat? 

KEINOT "italialaisittain" löytää rakkaus: 

1. Legendan mukaan, jos vierailee Casa di Julietin luona ja koskee Julian oikeaa rintaa, tulee löytämään vielä rakkauden. Check! 

2. Padovalaisen legendan mukaan, jos käy Saint Antonion basilicassa sytyttämässä kynttilän pyhimykselle, rakkaus tulee sinut löytämään. No tää kohta meni vähä harakoille, kun sanoin Sannalle että en osta ainakaan tästä ulkoa mitää kynttilöitä, et yleensä sisältäkin saa ostettua siitä, mihin se laitetaan sit palamaan.. mut ei nähty yhtää paikkaa mihin kynttilän olisi saanut laittaa ! Mutta onneksi saatiin kuitenkin syntien anteeksi antaminen ja siunaus papin toimesta, joten ehkä tää on nyt puoliksi CHECK! 

Tuli muuten hauska muisto mieleen kyseisestä kirkosta. Muistan kun kerroin tästä legendasta porukoilleni, kun käytiin kyseisessä kirkossa ja äiti oli että:  -Sinähän et mitää kynttilöitä mee sitten sytyttämään, ettet kettää makaroonia täältä löydä! Ja minä puren huulta, kun oltiin jo sovittu Marcon kanssa että sitten tänään kerron hänestä ja sit sunnuntaina esittelen hänet aperitiivoilla tai illallisella.. 

3. Rukoilu. Tän suoritin Venetsiassa hetken mielijohteesta kun löysin kauniin vanhan kirkon. 

ELI jos viime reissuni voi kiteyttää kolmeen sanaan: 

1. EAT 

 

2. PRAY 

3. LOVE 

 

PS. Tuleva reissu on jo varattu kesälle. 3 viikkoa Italiassa. Eka viikko ainakin Roomassa kielikurssilla, seuraavat viikot näillä näkymin reppureissaten siellä sun täällä. Vaikka Veneton alue ei tällä hetkellä ole suunnitelmissa, mut eihän sitä tiiä vaikka veri vetäisikin taas siellä pyörähtään. Katsotaan :)