Amalfin rannikolta ja Caprilta
Jokaisellahan on tiettyjä elokuvia, joita katsoo, kun tarvitsee piristystä. Itsellenihän tällaisia tärkeitä elokuvia ovat Toscanan auringon alla sekä Eat prey love ja oikeastaan molemmat elokuvat "antoivat suunnan" heinäkuun matkalleni, sillä siitä lähtien, kun olen ensimmäisen kerran katsonut Toscanan auringon alla, olen halunnut käydä Positaanossa ja Amalfin rannikolla ihastelemassa niitä jyrkkiä kallioita ja pikkuruisia kapeita teitä. Lisäksi Eat prey love- elokuvassa (ja myös kirjassa) päähenkilö viettää pitkän ajan Roomassa ja opiskeli myös samaisessa kielikoulussa, missä minäkin viime heinäkuussa.
Sorrento ja San Angello
No kuitenkin, Roomasta jatkoin matkaani siis Amalfin rannikolle. Ensimmäisenä etappina minulla oli Sorrento, joka on kuuluisa sitruunoistaan ja limoncellostaan. Sorrentoon matkasin Flixbussilla Roomasta. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä junalla Napoliin ja vaihtaa siellä paikallisjunaan. Sorrentossa vietin 4 yötä hostellissa, mikä oli varsin kiva hostelli (Seven Hostel ), mutta sen täysi potentiaali ei päässyt näyttäytymään, sillä kyseisessä hostellissa oli aivan mieletttömät kattoterassit, mutta ei muuten varsinaisia kokoontumispaikkoja, missä olisi tutustunut hostellin porukkaan. Toki oman huonetovereiden kanssa tulikin tutuiksi ja veimme omia oluita kattoterassille, josta ihastelimme sitten Vesuviota ja Napolin lahtea. Lisäksi hostelli sijaitsi San Angelossa, eli pienessä kylässä Sorrenton lähellä. San Angelosta kuitenkin pääsi helposti junalla Sorrentoon tai jos jaksoi, niin myös kävelemällä varsin hyvin.
Valitsin Sorrenton ensimmäiseksi majoituspaikaksi Amalfin rannikolla sen takia, että siitä oli helppo liikkua eri kylien välillä ja lautalla Caprille, mutta myös
esimerkiksi olisi ollut helppo vierailla myös Ischialla tai Napolissa. Lisäksi majoituksen puolesta Sorrento oli myös halvin vaihtoehto. Noh, ensimmäisenä päivänä Sorrentossa, maistoin heti heidän kuuluisinta ruoka-annostaan eli Gnogghi alla sorrentina, eli gnoggheja sorrentiinolaisittain. Kyseiset gnogghit eroavat ns. perusgnoggheista siinä, että gnogghejen sisään laitetaan aitoa mozzarellaa. Lisäksi gnogghit tarjoiltiin tomaattikastikkeen kera (mikä on toki ihan tyypillistä muuallakin Italiassa). Sorrento ja muutkin Amalfin rannikon kaupunkit ovat kuuluisia myös toki kalaruuistaan ja täytyy sanoa että lähestulkoon joka päivä söin jotain merellistä siellä.
Ensimmäisenä iltana pyörin vaan Sorrentossa ja ihastelin ihanaa auringonlaskua, mutta muistan että vaikka oli niin kaunista, ikävöin kovasti Roomaan, sillä Sorrentossa tuntui olevan liiankin rauhallista, kun oli tottunut Rooman sykkeeseen. Kuitenkin seuraavana päivänä fiilis oli paljon parempi. Seuraavana päivänä pyörin ihan päiväsaikaan Sorrentossa ja selvitin parhaimmat rannat ja nähtävyydet. Sorrentossa oli aivan kaikkea ihanaa keramiikkaa sekä käsitöitä ja ostinkin itselleni ihanan sitruunapöytäliinan keittiönpöydälle sekä ihanat salaatinottimet.
Sorrento oli kiva kaupunki, mutta verrattuna muihin alueen kyliin ja kaupunkeihin, ei se samalla tavalla vetänyt minua hiljaiseksi, vaan parin päivän oleskelu riitti minulle Sorrentossa. Sorrentossa tosin sain koko reissun parasta pizzaa.. sattumalta löysin hostelin läheltä hyvän pizzeerian, missä oli myös erinomainen palvelu! Aitoa napolilaista pizzaa, itse tehdyllä tomattikastikkeella ja hintakin oli edullinen. Oli suussa sulavaa ja tässä sitä ajatellessakin omat sylkieritteet kyllä aktivoituivat. :D Kyseisestä ravintolaa piti muutama nuori sälli ja kaikki työntekijät olivat nuoria ja mukavia, he kävivät juttelemassa kanssani useampaan otteeseen ja tarjosivat myös limoncelloa ruokailuni päätteeksi. Lisäksi esittivät kutsun että tulisin myöhemmin jatkamaan iltaa viinilasin äärelle takasin ravintolalle, kunhan ovat sulkeneet. Olin sinäpäivänä tullut Caprilta, joten totesin että luulen että en jaksa enään tulla enään takaisin, vaan näin hyvän ruuan jälkeen minua taitaa kutsua jo sänky.. ja näinhän sitä kävikin. Mutta kyseisestä ravintolasta ja ihmisistä jäi niin hyvä muisto, aitoja ihmisiä ja kaiken keskustelun kävin italiaksi. :)
Caprille lähdin reissuni sunnuntaiaamuna. Caprille olisi ollut tarkoitus tulla myös Roomassa
tapamani israelilainen kaveri, mutta toisaalta olin onnellinen että hän nukkuikin pommiin, sillä tykkään kuljeskella itsekseni, sillä silloin saa itse päättää, missä käy ja varsinkin voi keskittyä vain mahtavien maisemien ihailuun, eikä samaan aikaisesti small-talkin ylläpitämiseen. Lisäksi Caprilla oli + 36 astetta ja hikoilin koko päivän kuin pieni sika, sillä Caprin maasto on hyvin vaihtelevaa ja esimerkiksi Caprin keskustaan päästääksesi, joko maksat matkailuhissistä tai kipuat jumalattomasti portaita.
Caprihan on kuuluisa luonnonkauneudestaan sekä siitä, että se on suosittu luksuslomakohde ja tämähän näkyi luonnollisesti erityisesti Piazza Umberton läheisyydessä. Caprin saari on jaettu ns. kahteen osaan Capriin ja Anacapriin. Molemmilla puolilla on huikaisevia maisemia ja kannattaa etukäteen miettiä, mitä haluaa nähdä, sillä ainakaan päiväseltään, ei koko saarta pysty näkemään. Itse keskityin seikkailemaan vaan Caprin puolella ja Anacaprin puolen kävin ihastelemassa pienen venereissun avulla. Erilaisia veneretkiä on Caprilla tarjota useita erilaisia ja mitä enemmän rahaa laittaa, sen enemmän luksusta on myös luvassa. Oma veneretkeni maksoi 30 euroa, mikä piti sisällään kahden tunnin veneretken saaren ympäri sekä eri grottojen ihastelua. Valitettavasti kuuluisaan siniseen grottoon (Grotto Azzurra), emme päässeet, sillä vesi oli aivan liian korkealla.
Saarella minulla oli tavoitteena nähdä tietenkin Caprin keskusta, mutta myös kuuluisa Arco Naturale (luonnon kaari) sekä Faraglioninit saarelta päin ihasteltuna. Tämä vaatikin varsinaisen urheilusuorituksen helteisessä säässä ja koska kyseiset luonnonnähtävyyksien ihastelu vaati patikointia vaihtelevassa maastossa. Suosittelenkin Caprille laittamaan urheilurintsikat (ainakin jos on rinnoilla kokoa, niinkuin minulla on) sekä hyvät kengät, sillä patikointimatka piti sisällään useiden portaiden kiipeemistä ensin ja kohta mentiinkin alas. Kyseiset portaat olivat luonnollisesti hyvin vanhoja, joten askelmakin oli korkea alaspäin mentäessä.. Joten kokemuksesta voin todeta, että urheiluliivit olisivat olleet soveliammat kyseisten portaissa menemiseen. Patikointi oli kuitenkin aivan parasta koko päivänä Caprilla, sillä ne maisemat! Mitkään kuvat ei tee oikeutta sille kauneudelle. Heh, itseasiassa kun kuljeskelin kallionkiellekkeellä ihan meren rannan yläpuolella, vastaan tuli kaksi italialaista vanhaa herraa puisten keppien kanssa, toinen oli turisti ja toinen ilmeisesti asusti siinä vieressä, kun tämä toinen herra selitti turistille saaresta ja ihastelivat yhdessä maisemia. Kun menin heistä ohi, tämä toinen herra sanoi italiaksi: -Tämä maisema on vähintään yhtä kaunis, kuin tämä vaalea nuori nainen tässä vaaleansinisessä topissaan. Ja toinen vakuutteli samaa. Käännyin tällöin ja totesin herroille: - Grazie signori i suoi complimenti (Kiitos arvoisat herrat kohteliaisuudestanne). Tällöin herrat luonnollisesti jäivät juttelemaan kanssani, että miten sinä puhut italiaa noin hyvin ja siinä pienen hetken rupattelimme, kunnes toivotin hyvät päivänjatkot herroille ja jatkoin matkaani.
Patikoinnin jälkeen päädyin Marina Piccolaan ja sieltä Caprin kuuluisampaan puutarhaan ihastelemaan sen kaunetta. Tämän jälkeen etsin ruokakaupan, sillä tarvitsin jo jotain pientä ruokaa. Olikin mahtavaa, että Caprilta sattumalta ruokakaupasta löysin ns. Susanna-tuorejuustoa, jota olen etsinyt useammasta eri ruokakaupasta, erityisesti silloin kun olin Padovassa vaihdossa, sillä olisin halunnut tuoda sitä kaksoissiskolleni tuliaiseksi. Kyseiseen juustoonhan liittyy myös tarina. Jos olet lukenut pitempään blogiani, tiedät että kun olin vaihdossa, seurustelin erään italiaanon kanssa ja kun olin ekaa kertaa kylässä poikaystäväni (a-ka fussiili) kotona, niin ruokapöydässä hänen vanhempansahan toki kysyivät kaikenlaista itsestäni ja minä selitin niin hyvin kun pystyin huonolla italian kielentaidollani. Osasin jo siihen aikaan kertoa perheestäni ja olin kertonut että isäni on aina pitänyt italialaisesta kulttuurista ja autoista ja kerroin että minulla on kaksoissisko, jonka nimi on Susanna. Tällöin Fussiilin isä repesi nauruun ja totesi, että tosiaankin on tykännyt kyllä italialaisesta kulttuurista kuin lasten nimetkin ovat italialaisia, mutta mikä huumori laittaa kaksosten nimeksi Susanna ja Caroliina. Tähän vähän ihmettelin, että miksi tämä on niin hauskaa, niin Fussiilin isä totesi että no se Susanna-tyttö ja Caroliina-lehmä, että kai sinä nyt heidät tiedät! Että onko Susannakin vienyt sinua lapsena narussa kuin lehmää. Kuulemma olivat suosittuja erityisesti 50- ja 60-luvulla, heistä tehtiin leluja ja pieniä piirrettyjä, kun kyseistä tuorejuustoa mainostettiin. Tällöin kun olin edelleenkin hoomoilasena, Fussiilin äiti etsi googlesta kuvan ja näytti minulle ja totta tosiaan, kyllä näin on ollut ja edelleen kyseistä juustoa myydään, mutta se ei ole enää niin suosittua, joten sitä en ole löytänyt ikinä mistään muualta kuin Caprilta. Vanhemmillenihan tämä sattumus tuli yllätyksenä, kun heille kerroin sitten näistä italialaisista Susannasta ja Caroliina- lehmästä. Fussiilin vanhemillehan olinkin tämän jälkeen aina Carolina-mucca.
Kauppareissun jälkeen lähdin veneretkelle ja veneretken jälkeen otin lautan kohti takaisin Sorrentoa. Sinä iltana kyllä uni maistui päivän patikoinnin ja helteen jälkeen.
Amalfin rannikolla on suotuisaa liikkua joko lautalla eri kylien välillä, vuokrata oma auto tai ottaa bussi. Bussi on kaikista halvin vaihtoehto, mutta vaikka kilometrettäin välimatka on lyhyt, mutta koska tie on hyvin pientä ja kapeaa sekä vaikea kulkuista, matkaan voi mennä hyvin parikin tuntia pahimmassa ruuhka-ajassa, tai jos on sattunut onnettomuus. Itse matkasin Amalfiin ja Ravelloon bussilla ja takaisin matkasin sitten Amalfista Positaanoon lautalla.
Amalfissa kävin katsomassa kuuluisan Duomon ja lisäksi kävelin ylös ihastelemaan kylää vuoren rinteeltä. Amalfissa pyörin eri käsityöläisten kaupoissa ja voi että, olisi niin haluttanut ostaa sellaiset sandaalit/lipposet, jotka olisivat tehty juuri minun jalkaani ja olisi saanut itse valita materiaalit ja kaikki. Oisin valinnut turkooseja swarowskin kristalleja ja hopeanahkaremmit. Hintaa olisi kuitenkin tullut 130 euroa, joten yritin itselleni vakuutella että en niitä tarvitse, sillä Suomenhan kesä on niin vaihtelevaa.
Amalfi oli aivan ihana kylä ja siellä olisi viihtynyt pitempään, mutta aikani oli rajallinen ja olin päättänyt että samalla reissulla vierailen myös Ravellossa, joka on kuuluisa hienoista puutarhistaan ja maisemistaan yli amalfin rannikon.
Ravello oli kyllä ylivoimaisesti (ehkä Caprin lisäksi) mieleenpainuvin paikka kyseisellä reissulla.. Tai mitä tässä vertailemaan, jokapaikassa oli niin kaunista ja ihania maisemia! Mutta sitä kukkaloistoa ja värien kirjoa! Ravellohan sijaitsee Amalfin rannikolla hieman sisämaassa, joten sinne pitää ottaa bussi. Omassa bussimatkassanihan oli mutkia, sillä oli niin kuumapäivä, että bussi jämähti keskelle vuorenrinnettä, koska vesi loppui autosta ja auto alkoi savuamaan. Jouduimme odottamaan kuumassa noin tunnin että saimme paikalle lisää vettä. Ravello on myös kuuluisa oopperajuhlistaan sekä musiikkifestivaaleistaan. Lisäksi Ravellossa on syntynyt paljon kuuluisia taideteoksia sekä siellä on oltu muutenkin innovatiivista porukkaa, olikohan niin, jos en väärin muista, että nykyinen vesikastelujärjestelmä kehitettiin siellä. Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään Ravellossa ja Ravellon lähellä sijaitsee itseasiassa kaksi pientä idylistä kylää Marmorata ja Minori, johon ainakin Aurinkomatkat tekee pakettimatkoja.
Lopulta oli minunkin aika matkata takaisin Suomeen, joten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja otin ensin bussin Positaanosta Sorrentoon, Sorrentosta paikallisjunan Napoliin ja Napolista junan Roomaan. Roomassa majoituin vielä yhden lyhyehkön yön, sillä lentoni lähti aamulla aikasten.
Reissultani minulla on niin paljon ihania kuvia ja Blogger ei softana tee niille oikeutta. Lisään tähän loppuun kuitenkin näitä eri kuvia, joita en onnistunut mahduttaman tekstin joukkoon. Näitä kuvia kyllä katsellessa ja viime kesän reissua muistellessa tulee kaipuu varata jo ensi kesän loma. Italia <3
Sorrento oli kiva kaupunki, mutta verrattuna muihin alueen kyliin ja kaupunkeihin, ei se samalla tavalla vetänyt minua hiljaiseksi, vaan parin päivän oleskelu riitti minulle Sorrentossa. Sorrentossa tosin sain koko reissun parasta pizzaa.. sattumalta löysin hostelin läheltä hyvän pizzeerian, missä oli myös erinomainen palvelu! Aitoa napolilaista pizzaa, itse tehdyllä tomattikastikkeella ja hintakin oli edullinen. Oli suussa sulavaa ja tässä sitä ajatellessakin omat sylkieritteet kyllä aktivoituivat. :D Kyseisestä ravintolaa piti muutama nuori sälli ja kaikki työntekijät olivat nuoria ja mukavia, he kävivät juttelemassa kanssani useampaan otteeseen ja tarjosivat myös limoncelloa ruokailuni päätteeksi. Lisäksi esittivät kutsun että tulisin myöhemmin jatkamaan iltaa viinilasin äärelle takasin ravintolalle, kunhan ovat sulkeneet. Olin sinäpäivänä tullut Caprilta, joten totesin että luulen että en jaksa enään tulla enään takaisin, vaan näin hyvän ruuan jälkeen minua taitaa kutsua jo sänky.. ja näinhän sitä kävikin. Mutta kyseisestä ravintolasta ja ihmisistä jäi niin hyvä muisto, aitoja ihmisiä ja kaiken keskustelun kävin italiaksi. :)
Capri
Caprille lähdin reissuni sunnuntaiaamuna. Caprille olisi ollut tarkoitus tulla myös Roomassa
tapamani israelilainen kaveri, mutta toisaalta olin onnellinen että hän nukkuikin pommiin, sillä tykkään kuljeskella itsekseni, sillä silloin saa itse päättää, missä käy ja varsinkin voi keskittyä vain mahtavien maisemien ihailuun, eikä samaan aikaisesti small-talkin ylläpitämiseen. Lisäksi Caprilla oli + 36 astetta ja hikoilin koko päivän kuin pieni sika, sillä Caprin maasto on hyvin vaihtelevaa ja esimerkiksi Caprin keskustaan päästääksesi, joko maksat matkailuhissistä tai kipuat jumalattomasti portaita.
 |
| Faraglionit saarelta päin |
Caprihan on kuuluisa luonnonkauneudestaan sekä siitä, että se on suosittu luksuslomakohde ja tämähän näkyi luonnollisesti erityisesti Piazza Umberton läheisyydessä. Caprin saari on jaettu ns. kahteen osaan Capriin ja Anacapriin. Molemmilla puolilla on huikaisevia maisemia ja kannattaa etukäteen miettiä, mitä haluaa nähdä, sillä ainakaan päiväseltään, ei koko saarta pysty näkemään. Itse keskityin seikkailemaan vaan Caprin puolella ja Anacaprin puolen kävin ihastelemassa pienen venereissun avulla. Erilaisia veneretkiä on Caprilla tarjota useita erilaisia ja mitä enemmän rahaa laittaa, sen enemmän luksusta on myös luvassa. Oma veneretkeni maksoi 30 euroa, mikä piti sisällään kahden tunnin veneretken saaren ympäri sekä eri grottojen ihastelua. Valitettavasti kuuluisaan siniseen grottoon (Grotto Azzurra), emme päässeet, sillä vesi oli aivan liian korkealla.
Saarella minulla oli tavoitteena nähdä tietenkin Caprin keskusta, mutta myös kuuluisa Arco Naturale (luonnon kaari) sekä Faraglioninit saarelta päin ihasteltuna. Tämä vaatikin varsinaisen urheilusuorituksen helteisessä säässä ja koska kyseiset luonnonnähtävyyksien ihastelu vaati patikointia vaihtelevassa maastossa. Suosittelenkin Caprille laittamaan urheilurintsikat (ainakin jos on rinnoilla kokoa, niinkuin minulla on) sekä hyvät kengät, sillä patikointimatka piti sisällään useiden portaiden kiipeemistä ensin ja kohta mentiinkin alas. Kyseiset portaat olivat luonnollisesti hyvin vanhoja, joten askelmakin oli korkea alaspäin mentäessä.. Joten kokemuksesta voin todeta, että urheiluliivit olisivat olleet soveliammat kyseisten portaissa menemiseen. Patikointi oli kuitenkin aivan parasta koko päivänä Caprilla, sillä ne maisemat! Mitkään kuvat ei tee oikeutta sille kauneudelle. Heh, itseasiassa kun kuljeskelin kallionkiellekkeellä ihan meren rannan yläpuolella, vastaan tuli kaksi italialaista vanhaa herraa puisten keppien kanssa, toinen oli turisti ja toinen ilmeisesti asusti siinä vieressä, kun tämä toinen herra selitti turistille saaresta ja ihastelivat yhdessä maisemia. Kun menin heistä ohi, tämä toinen herra sanoi italiaksi: -Tämä maisema on vähintään yhtä kaunis, kuin tämä vaalea nuori nainen tässä vaaleansinisessä topissaan. Ja toinen vakuutteli samaa. Käännyin tällöin ja totesin herroille: - Grazie signori i suoi complimenti (Kiitos arvoisat herrat kohteliaisuudestanne). Tällöin herrat luonnollisesti jäivät juttelemaan kanssani, että miten sinä puhut italiaa noin hyvin ja siinä pienen hetken rupattelimme, kunnes toivotin hyvät päivänjatkot herroille ja jatkoin matkaani.
 |
| Faraglionit mereltä |
Patikoinnin jälkeen päädyin Marina Piccolaan ja sieltä Caprin kuuluisampaan puutarhaan ihastelemaan sen kaunetta. Tämän jälkeen etsin ruokakaupan, sillä tarvitsin jo jotain pientä ruokaa. Olikin mahtavaa, että Caprilta sattumalta ruokakaupasta löysin ns. Susanna-tuorejuustoa, jota olen etsinyt useammasta eri ruokakaupasta, erityisesti silloin kun olin Padovassa vaihdossa, sillä olisin halunnut tuoda sitä kaksoissiskolleni tuliaiseksi. Kyseiseen juustoonhan liittyy myös tarina. Jos olet lukenut pitempään blogiani, tiedät että kun olin vaihdossa, seurustelin erään italiaanon kanssa ja kun olin ekaa kertaa kylässä poikaystäväni (a-ka fussiili) kotona, niin ruokapöydässä hänen vanhempansahan toki kysyivät kaikenlaista itsestäni ja minä selitin niin hyvin kun pystyin huonolla italian kielentaidollani. Osasin jo siihen aikaan kertoa perheestäni ja olin kertonut että isäni on aina pitänyt italialaisesta kulttuurista ja autoista ja kerroin että minulla on kaksoissisko, jonka nimi on Susanna. Tällöin Fussiilin isä repesi nauruun ja totesi, että tosiaankin on tykännyt kyllä italialaisesta kulttuurista kuin lasten nimetkin ovat italialaisia, mutta mikä huumori laittaa kaksosten nimeksi Susanna ja Caroliina. Tähän vähän ihmettelin, että miksi tämä on niin hauskaa, niin Fussiilin isä totesi että no se Susanna-tyttö ja Caroliina-lehmä, että kai sinä nyt heidät tiedät! Että onko Susannakin vienyt sinua lapsena narussa kuin lehmää. Kuulemma olivat suosittuja erityisesti 50- ja 60-luvulla, heistä tehtiin leluja ja pieniä piirrettyjä, kun kyseistä tuorejuustoa mainostettiin. Tällöin kun olin edelleenkin hoomoilasena, Fussiilin äiti etsi googlesta kuvan ja näytti minulle ja totta tosiaan, kyllä näin on ollut ja edelleen kyseistä juustoa myydään, mutta se ei ole enää niin suosittua, joten sitä en ole löytänyt ikinä mistään muualta kuin Caprilta. Vanhemmillenihan tämä sattumus tuli yllätyksenä, kun heille kerroin sitten näistä italialaisista Susannasta ja Caroliina- lehmästä. Fussiilin vanhemillehan olinkin tämän jälkeen aina Carolina-mucca.
 |
| Arco Naturale |
Kauppareissun jälkeen lähdin veneretkelle ja veneretken jälkeen otin lautan kohti takaisin Sorrentoa. Sinä iltana kyllä uni maistui päivän patikoinnin ja helteen jälkeen.
Positano, Amalfi ja Ravello
Sorrenton jälkeen matkasin Positaanoon ja yövyin siellä ihan hotellissa, mikä oli niin yleellistä! Olin löytänyt suht edullisesti hotellin, joten olin jo päättänyt että loppureissun majoituksen voisin olla ihan hyvin hotellissa, sillä yövyin Positaanossa kaksi yötä. Positaano ihastutti kauneudellaan, mutta yksin matkustavan paikka se ei oikein ole, siellä nimittäin ei ollut hirveästi ravintoloita tai baareja ja ravintoloiden hinnat olivat selkeästi kalliimpia kuin esimerkiksi Sorrentossa. Lisäksi Positaanossa ei ollut varsinaista ruokakauppaa. Aivan kuten Capri, Positaano on ns. rikkaitten ja kuuluisten suosiossa, mikä näkyi kyllä kyseisessä kylässä. Positaano on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka, mutta enemmän minua ihastutti Amalfi sekä Ravello ja jos näistä pitäisi valita, niin varmaan majoittuisin seuraavan kerran Amalfissa, sillä siellä oli halvempaa ruokaa, ruokakauppoja löyty ja muutenkin avuliaampia ihmisiä ja vähemmän turisteja kuin Positaanossa. Positaano oli liian turistipaikka.
Amalfin rannikolla on suotuisaa liikkua joko lautalla eri kylien välillä, vuokrata oma auto tai ottaa bussi. Bussi on kaikista halvin vaihtoehto, mutta vaikka kilometrettäin välimatka on lyhyt, mutta koska tie on hyvin pientä ja kapeaa sekä vaikea kulkuista, matkaan voi mennä hyvin parikin tuntia pahimmassa ruuhka-ajassa, tai jos on sattunut onnettomuus. Itse matkasin Amalfiin ja Ravelloon bussilla ja takaisin matkasin sitten Amalfista Positaanoon lautalla.
Amalfissa kävin katsomassa kuuluisan Duomon ja lisäksi kävelin ylös ihastelemaan kylää vuoren rinteeltä. Amalfissa pyörin eri käsityöläisten kaupoissa ja voi että, olisi niin haluttanut ostaa sellaiset sandaalit/lipposet, jotka olisivat tehty juuri minun jalkaani ja olisi saanut itse valita materiaalit ja kaikki. Oisin valinnut turkooseja swarowskin kristalleja ja hopeanahkaremmit. Hintaa olisi kuitenkin tullut 130 euroa, joten yritin itselleni vakuutella että en niitä tarvitse, sillä Suomenhan kesä on niin vaihtelevaa.
Amalfi oli aivan ihana kylä ja siellä olisi viihtynyt pitempään, mutta aikani oli rajallinen ja olin päättänyt että samalla reissulla vierailen myös Ravellossa, joka on kuuluisa hienoista puutarhistaan ja maisemistaan yli amalfin rannikon.
Lopulta oli minunkin aika matkata takaisin Suomeen, joten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja otin ensin bussin Positaanosta Sorrentoon, Sorrentosta paikallisjunan Napoliin ja Napolista junan Roomaan. Roomassa majoituin vielä yhden lyhyehkön yön, sillä lentoni lähti aamulla aikasten.
Reissultani minulla on niin paljon ihania kuvia ja Blogger ei softana tee niille oikeutta. Lisään tähän loppuun kuitenkin näitä eri kuvia, joita en onnistunut mahduttaman tekstin joukkoon. Näitä kuvia kyllä katsellessa ja viime kesän reissua muistellessa tulee kaipuu varata jo ensi kesän loma. Italia <3
Kommentit
Lähetä kommentti