Kuulumisia part 2

Päätin alkaa päivittelee kuulumisia, sillä välttelen power point esityksen tekemisestä ADHD lääkityksestä.. välttelen myös sitä, että pitäisi jaksaa lähteä hakemaan imuria respasta.. 

Elikkä, nyt on mennyt sitten jo kaksi viikkoa Italiassa ollessa ja täytyy kyllä sanoa, että oon viihtynyt. Padova on ihana kaupunki, sopivan kokoinen ja täältä löytyy vaikka minkä moista tekemistä ja ohjelmaa. Täällä alkaa olemaan pikkuhiljaa kevät, kirsikkapuut kukkii ja narsisseja on vähän joka puolella. Eilen niin nautin kun kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja samalla tutustumassa lähialueiden puisto- ja lenkkimaisemiin. Pitää kyllä mennä käymää uudestaan kyseisissä paikoissa, sillä aivan älyttömän nättiä! :)

Vaikka oonkin viihtynyt hyvin täällä, tiettyjä asioita kaipaa Suomesta: 

1. Se, että voit kulkea suhteellisen turvallisesti mihin kellon aikaan tahansa. 

    

Suomessa on tottunut, että voi kävellä turvallisesti (tietty, aina kannattaa noudattaa varovaisuutta) mihin kellon aikaan tahansa tai että voit lähteä lenkille myöhäänkin illalla. Täällä, varsinkaan tässä naapuristossa, jossa asustan, ei kannata yksin lähteä pimeän tullen liikkeelle, varsinkaan kävellen. Keskustassa onneksi on hieman turvallisempaa, ainakin riippuen siitä, missä päin siellä pyörii pimeän tullen. Pyörällä on kuitenkin vielä suhteellisen turvallista lähteä keskustaan asuinalueeltani, mutta yksin ei kannata mielellään tulla keskustasta/baarista takaisin yöllä/illalla. 

Kuten kaikki tietävät, en mielellään Suomessakaan turvaudu taksiin vaan kävelen/kuljen pyörällä baarista kotiin, oli keli mikä tahansa. Täällä on siis ollut vähän opettelemista, että täytyy jaksaa oottaa että joku lähtee sun kanssa yhtä matkaa.. En voi siis tehdä perinteisiä katoamistemppuja ;) Joten esimerkiksi eilen ja toissa päivänä kun olin juhlimassa kavereiden kanssa, saavuin vasta aamu puoli kuudelta takaisin, sillä tuttuni asuntolasta/lähi asuntolasta, halusivat juhlia aamuun.. Itse olisin mielelläni ollut jo aiemminkin kotona :) Noo onneksi, minulla on kavereita keskustassa, joten oon kerennyt jo muutaman yön punkata myös heidän luonaan. Mutta joo, naisen ja erityisesti tällaisen vaalean, ei ole turvallista liikkua täällä. Erityisesti italialaiset miehet ovat korostaneet sitä, että yksin ei saa liikkua missään tapauksessa. 

2. Terveellistä ruokaa ja omaa tilaa jääkaapissa 

Vaikka oon syönyt suhteellisen huonosti täällä, oon päässyt laihtumaan.. mutta luulen että se tässä pikku hiljaa korjaantuu. :) Osa syynä on se, että ekalla viikolla kun minulla ei ollut pyörää, kävelin päivittäin reippaasti yli 10 km. Mut vaikka syö suhteellisen vähän yms, ruoka on ollut varsin hiiihydraatti pitoista, joten pikkuhiljaa kaipaisi jo ihan perusruokaa.  Hankalaksi tämän on tehnyt, että a) ei ole niin paljon terveellisiä vaihtoehtoja kaupasta mutta ennenkaikkea b) koska asuntolan jääkaapissa ei ole juurikaan tilaa säilöä omia ruokia.. joten tuntuu, että jos haluaisi joka päivä tehdä terveellisen aterian tuoreista tarvikkeista, saisi käydä joka päivä kaupassa. Myös ois vaatimuksena että pitäisi ostaa kaikki pannut, kattilat yms...

3. Oma tila ja tarvikkeet, siisteys

Kun on elännyt 5 vuotta omillaan, on aika hankalaa asettua siihen, että yhtäkkiä pitäisi jakaa kaksi keittiötä (ja vain 3 jääkaappia) 88 ihmisen kanssa. Lisäksi esimerkiksi se, että et voi lähteä puoli alasti syömään tai hakemaan ruokaa jääkaapista, kuten omassa kämpässä. Itteäni on myös harmittanut se, että minulta on keretty jo viedä muutamat astiat keittiön kuivausalueelta, mutta opinpa sen, että omat astiat kannattaa lukita heti omaan kaappiinsa. Lisäksi se, että kaikki kävelee täällä kengät jalassa, joten tuntuukin että omaaki huonetta saisi imuroida jokapäivä. Sitä en kyllä tee, sillä se on ensinnäkin yhtä tyhjän kanssa ja koska meillä on vaan yksi imuri 88 ihmisen kesken, se ei ole aina vapaana. 

Oon kuitenkin tykänyt olla täällä tosiaan, mutta tosiaan jo tässä kahdessa viikossa on oppinut muistamaan ja arvostamaan kyseisiä seikkoja, mitkä Suomessa on yleensä ihan itsestään selvyys. Vaikka aluksi täällä asuntolassa oleminen olikin jonkinlainen shokki, erityisesti siksi koska suurin osa ihmisistä puhuu italiaa ja hyvin vähän englantia, on tämä kuitenkin ihan mukava ja varsinkin turvallinen paikka asustaa. :) Ihmiset asuntolassa ovat hyvin ystävällisiä ja esimerkiksi minulle on keitetty ns. oikeaa italialaista kahvia aamuisin, kun ovat huomanneet että juon ns. kuravettä, eli Nestle Cafen pikakahvia. Hmm. tosin, aina tämmöiset pienet palvelukset ja osoitukset tulevat aina miesten suunnalta ;D 

Eilen meillä oli täällä kansainvälinen dinneri asuntolan kesken ja ai että oli niin hyviä pastoja, venotolaista viiniä yms. Nam. Itse tarjosin salmarikossua, salmiakkia ja suomalaista lakuja sekä sellaisia lohileipäsiä. Aivan ei ollut suomalaista, sillä leipä esimerkiksi ei ollut ruisleipää, mutta tarpeeksi lähellä :)

Padovassa on pilvin pimein erilaisia ruokapaikkoja ja usein kuola valuen liikunkin keskustassa ja haaveilen. Ehdottomasti aioin käydä kokeilemassa niin paljon erilaisia paikkoja kuin vain mahdollista. Ulkona syöminen, verrattuna Suomeen, on nimittäin todella halpaa. Myös juominen ravintoloissa on niin paljon halvempaa kuin Suomessa ja vaikka olenkin ollut aika paljon ulkona juhlimassa, en ole ollut vielä samanlaisessa räkäkännissä kuin Suomessa yleensä, sillä juomakulttuuri on niin erilainen. Ensinnäkin, välillä on predrinkinkiä jonkun kaverin luona, mutta yleensä tavataan jossain baarissa tai ravintolassa ja siinä nautitaan muutama juoma, ennenkuin siirrytään esimerkiksi johonkin klubille. Viinilasinkin hinta on yleensä, baarista ja viinistä riippuen,  halvimmillaan 1,5 eurosta 4 euroon.

Keskiviikkona käytiin tyttöporukalla semmoisessa paikassa kuin Amensore. 1 Chardonney, 1 Rosé ja kuvassa oleva lautanen neljään pekkaan,  espresso ja pasta lisäksi kaupanpäälle.. Yhteensä 20 euroa, joten ei paha ;) 

Ps. Mulla on niiin ihanan söpö oma pyörä. Pyöräily on myös täällä varsin turvallista, sillä pyöräreitit on todella hyvin merkattu.

Miun oma pyörä <3